SÄÄTIÖMME TOIMII


Uhanalaisia neidonkenkiä ja tikankontteja kartoitettiin Torniossa
29.3.2019


Maakotkia houkutellaan entisille levinneisyysalueilleen kahden tekopesähankkeen voimin
11.1.2019


Uhanalaiset palsasuot sulavat hätkähdyttävän nopeasti
28.12.2018


Miten tikkojen kolot vaikuttavat metsän monimuotoisuuteen?
10.12.2018


Uhanalaisia asukkaita muutettiin ekosysteemihotelliin Kakslammille
30.11.2018


Lampaat, tuli ja talkoolaiset hoitavat Varsinais-Suomen perinnemaisemia
16.11.2018


Taimenen nousueste poistettiin Parkanossa
12.9.2018


Lupiini pysäytettiin talkoovoimin Ryttylässä
4.7.2018


Viiankiaavan vuosi antoi äänen ainutlaatuiselle aapasuolle
22.2.2018


Mitä jokainen meistä voi tehdä biodiversiteetin hyväksi? Arvostettu ilmasto- ja ympäristötutkija vastaa
14.2.2018


Opas soiden ennallistamiseen käsityönä
2.2.2018


Suojelimme 32 hehtaaria arvokasta paahdeympäristöä
11.10.2017


Saaristomeren perinnemaisemia kunnostetaan aari kerrallaan
14.12.2017


Vaellus innosti nuoria luontoharrastukseen
28.8.2017


Pohjanmaan kallisarvoiset metsät halutaan suojeluun
9.8.2017


Perhostutkimus ohjaa Örön saaren suojelua
3.5.2017


Arvokkaita suoperhoshavaintoja Keurusseudulla
16.1.2017


Tunturihaukat riekkojen armoilla
29.9.2016


Valoa vaskitsan salaisuuksiin
29.8.2016


Suoperhoset paljastavat arvokkaat suot
5.8.2016


Lupiinille kyytiä Pohjois-Karjalassa
20.6.2016


Kääväkäskartoitus Keurusseudulla
22.3.2016


Rompaksen inventointileiri
19.2.2016


Kansallispuisto Porkkalaan


Uhanalaisten metsälajien esittelysivut (SYKE)


Hyviä ja huonoja uutisia lämpeneviltä Enontekiön suurtuntureilta


Tutkimus norkomuurahaisen esiintymisestä


Palsamin hävitystä Lopen nuorisoleirillä


Ilmastonmuutoksen vaikutusta Ahvenanmaan perhosiin tutkitaan


Tekopesiä maakotkalle


36 ha metsää suojeltu Varsinais-Suomessa


Tuulihaukka palasi Itäiselle Uudellemaalle


Muuttuva tunturiperhoslajisto otettiin seurantaan


Uhanalaiset palsasuot sulavat hätkähdyttävän nopeasti

28.12.2018

Palsasuot ovat Euroopan laajuisessa arvioinnissa kaikkein uhanalaisin suotyyppi. Niille ominaiset turvekummut eli palsat syntyvät, kun suoturpeen sisälle muodostuu ikiroutaa. Ilmaston lämpeneminen sulattaa palsoja niin nopeasti, että niiden odotetaan häviävän Pohjois-Euroopasta viimeistään sadan vuoden kuluessa.

Sulaneiden palsojen paikalle muodostuu tyypillisesti avovetisiä allikoita, eli termokarstilampia. Kuvassa Teemu Tahvanainen. (Kuva: Tiina Kolari)

Teemu Tahvanaisen johtama tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistosta suuntasi kesällä Käsivarren Lapin maastoihin kartoittamaan palsojen esiintymisessä tapahtuneita muutoksia. Ryhmä keräsi kattavan maastoaineiston Nierivuoman, Rommaenon ja Balsalahkun eri korkeuksilla sijaitsevista palsasuoalueista.

”Palsat ovat sulaneet hurjaa vauhtia varsinkin matalimmilla alueilla”, Tahvanainen kertoo. ”Yleistulos on aivan selvä: sulamista on tapahtunut hyvin merkittävästi ja palsoja on hävinnyt. Oli hätkähdyttävää nähdä konkreettisesti, että siellä ne sulavat ja romahtavat.”

Mitä palsojen tilalle syntyy?

Maastossa tehdyt havainnot auttavat ymmärtämään, millaisiksi ympäristöiksi palsat muodostuvat sulamisen jälkeen. Luonnonsuojelun kannalta on tärkeä ennustaa, mitä palsojen tilalle tulee.

”Iso globaali kysymys on, millaisia ovat tulevaisuuden luonto ja ekosysteemit. Palsasuot tarjoavat tämän tutkimiseen erinomaisen sopivan ja mielenkiintoisen tapauksen”, Tahvanainen sanoo.

Ilmakuvista on havaittu, että sulaneiden palsojen paikalle ilmestyy termokarstilammikoita. Maastossa tutkijat kartoittivat vanhojen ilmakuvien perusteella ennalta määriteltyjen, eri aikoina romahtaneiden palsakumpujen nykytilan ja erityisesti niiden paikalle kehittyneen kasvillisuuden.

Palsasta jää romahtamisen jälkeen maastoon selvät jäljet. (Kuva: Tiina Kolari)

”Oli tietyllä tapaa yllättävää havaita, että pohjoisessa luonnossa kasvillisuus osaa reagoida tällaiseen muutokseen aika nopeasti. Sulaneet palsat eivät suinkaan jää termokarstilammikoiksi, vaan niiden tilalle syntyy uutta kasvillisuutta. Siinä on selvästi tiettyjä säännönmukaisuuksia.”

Tutkimusryhmän tavoite on selvittää, kuinka nopeasti kasvit valtaavat alaa, miten tunnistettavia syntyneet kasvillisuuskuviot ovat ja mitä merkitystä suon kasvillisuusmuutoksella on koko ekosysteemin kannalta.

Rahkasammalet ja suovillat kasvavat runsaina termokarstilammen reunoilla. Ne ovat jo vallanneet monet lammet. (Kuva: Tiina Kolari)

Kohteet kaukana erämaassa

Käsitys palsasoiden herkkyydestä ilmastonmuutokselle on tähän saakka perustunut lähinnä kaukokartoitukseen ja ilmastomallinnukseen. Laajamittaista maastohavainnointia ei ole tehty, koska monet palsasuot sijaitsevat vaikeasti tavoitettavissa erämaissa.

Myönsimme tutkimusryhmälle apurahan maastotöihin vaadittuihin helikopterilentoihin.

”Vuokon säätiön apuraha mahdollisti koko reissun”, Tahvanainen sanoo. ”Tarvitsimme ehdottomasti helikopterilennot, koska tutkimillemme kaukaisemmille palsasoille on niin mahdottoman huonot yhteydet. Nyt pystyimme ottamaan mukaan esimerkiksi aggregaatin drone-kaluston akkujen lataamista varten.”

Helikopteri kyyditti tutkijat kaukaisiin kohteisiin. Kuvassa tutkimusryhmän jäsenet Tiina Kolari, Mariana Verdonen ja Pasi Korpelainen. (Kuva: Teemu Tahvanainen)

Maastosta kerätyn tiedon avulla tutkijat osaavat jatkossa tulkita aiempaa paremmin ilmakuvistahavaittavia muutoksia. Tieto voi auttaa ennustamaan palsojen häviämistä eri alueilla sekä arvioimaan, mitä palsojen tilalle voi olla odotettavissa.

”Palsasoiden sulaminen on jo käytännössä pysäyttämätön ilmiö. Huomio tulisikin nyt kiinnittää näiden ekosysteemien tulevaisuuteen”, Tahvanainen sanoo.

Tutkimusretkelle osallistuivat Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Teemu Tahvanainen, apulaisprofessori Timo Kumpula, jatko-opiskelijat Tiina Kolari ja Mariana Verdonen sekä tutkimusavustaja Pasi Korpelainen.

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • info[at]vuokonluonnonsuojelusaatio.fi